Hyppää sisältöön

”Hyvinvointivaltio on rakennettu erityisesti kunnissa, kuntien naisten käsillä”

Kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia, mutta naisten osuus kunnanjohtajista on edelleen vain 25 prosenttia. ”Kun naisia on yli puolet yhteiskunnassa, tämän pitäisi näkyä liki kaikissa tehtävissä samassa suhteessa. – – Naiset kohtaavat usein ns. näkymätön Elina-ilmiön. Sukupuoli häivytetään keskustelusta, sitä ei oteta esille tai puhe sukupuolesta koetaan vaivaannuttavana tai ärsyttävänä”, sanoi kunnanjohtajanaisten tapaamisen 9.4.2019 emäntä, Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Lue koko Viljasen puhe täältä!

Ritva Viljasen puhe ”Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta kunnissa ja kaupungeissa – naiskunnan ja -kaupunginjohtajien verkostoitumis- ja vaikuttamistilisuus Vantaalla” -tilaisuudessa tiistaina 9.4.2019 Vantaan kaupungintalolla.

Hyvät kaupungin- ja kunnanjohtajat, hyvät tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Kuntaliiton ja median edustajat, hyvät naiset!

Minulla on suuri ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tiettävästi ensimmäiseen naiskunnanjohtajien tapaamiseen Suomessa. Olen itse myös hyvin iloinen siitä, että juuri Vantaalla voidaan järjestää tällainen tilaisuus.

Ajatus yhteisestä kokoontumisesta syntyi viime vuoden lopulla yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Naisjärjestöjen Keskusliiton kanssa. Taustalla on menestyksekäs 100 tasa-arvotekoa -hanke, johon erilaiset tahot, mukaan lukien monet kaupungit ja kunnat, lähtivät mukaan tekemään konkreettisia tekoja sukupuolten tasa-arvon toteutumiseksi. 100 tasa-arvotekoa -hanke on sittemmin saanut jatkohankkeen Tasa-arvoteoilla vaikuttavuutta, ja yksi tämän illan tavoitteista onkin saada aikaan lisää tasa-arvotekoja maamme kunnissa.

Kunnat ovat tasa-arvon toteuttajia arjessa. Sukupuolten tasa-arvolle on keskeistä, että vanhemmat voivat käydä töissä, olla taloudellisesti itsenäisiä ja kehittää uriaan. Kuntien ylläpitämien päiväkotien ja koulujen tarjoamalla varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä pedagoginen merkitys tasa-arvon kannalta. Yhdenvertaiseen hyvinvointiin tähtäävät terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut järjestetään niin ikään kunnissa.

Naisalat ovatkin erityisesti niitä, jotka vastaavat yhteisöllisyydestä. Terveydestä, hyvinvoinnista, sivistyksestä. Kun yhteiskunnassa tapahtuu kriisejä, juuri naisalat ottavat haasteet suojiinsa ja lähtevät korjaamaan tilannetta. Hyvinvointivaltio on rakennettu erityisesti kunnissa, kuntien naisten käsillä.

Kuntien työntekijöistä 80 prosenttia on naisia, mutta naisten osuus kunnanjohtajista on edelleen vain 25 prosenttia. Kuntien korkeimmassa virkajohdossa naisia työskentelee siis selvästi vähemmän kuin miehiä. Tilanne on vähitellen parantunut, mutta tuoreen selvityksen mukaan kuntien ja kaupunkien ykkösjohtajista siis yhä vain joka neljäs on nainen. Suhteellisesti eniten naisjohtajia on alle 5 000 asukkaan kunnissa sekä yli 200 000 asukkaan kaupungeissa, kuten Oulussa, Turussa ja Vantaalla.  Myös poliittinen johto on miesvaltaista, vain 39 prosenttia valtuutetuista on naisia. Kuntademokratiassa naisten ja miesten edustus ja osallistuminen päätöksentekoon eivät ole tasapainossa.

Suomessa on tasa-arvosta vallalla puhetapa, jonka mukaan meidän maassamme sukupuolten tasa-arvo on jo, eikä sitä näin ollen tarvitse enää ihmeemmin tavoitella. Tasa-arvon olemassaolo todennetaan etenkin vertaamalla suomalaisten naisten ja tyttöjen asemaa ja oikeuksia maihin, joissa näiden tilanne on erittäin huono.

Vaikka Suomi oli ensimmäinen maa maailmassa, joka antoi naisille oikeuden äänestää ja olla ehdolla 1906, naisten nousu politiikan marginaalista alkoi vasta todenteolla 1950-luvulta lähtien. Naisten nousu etenikin ripeästi aina 1980-luvulta 2000-luvulle. Naisenemmistöinen maan hallitus, nainen Suomen Pankin johtajana, eduskunnan puhemiehenä, ulkoministerinä ja yliopiston rehtorina. 2000-luvulla saimme jo naispresidentin ja naispääministerin. Mutta noiden vuosikymmenien jälkeen tasa-arvo on edennyt hitaammin, naisten saavuttamia asemia on menetetty jälleen miehille. Kun naisia on yli puolet yhteiskunnassa, tämän pitäisi näkyä liki kaikissa tehtävissä samassa suhteessa.

Tasa-arvossa on myös osa-alueita, joilla emme pärjää hyvin. Esimerkkejä työelämästä: Suomessa työssä käyvän naisen euro on yhä 84 senttiä, koulutus- ja työelämässä vallitsee erittäin vahva sukupuolisegregaatio ja raskaussyrjintäkin on tasa-arvovaltuutetun mukaan yhä yleistä. Meillä kuntajohtajilla on vahva vastuu työelämän tasa-arvosta jo pelkästään siksi, että kaupungit ja kunnat ovat suurin työnantaja ja etenkin suurin naisten työnantaja.

Naiset kohtaavat usein ns. näkymätön Elina-ilmiön. Sukupuoli häivytetään keskustelusta, sitä ei oteta esille tai puhe sukupuolesta koetaan vaivaannuttavana tai ärsyttävänä. Yhteiskunnallisen tasa-arvon saavuttamiseksi on kuitenkin tärkeätä, että johtopaikoilla on naisia. Tuomme oman kokemuksemme mukaan päätöksentekoon – olen tytär, puoliso, sisko, äiti ja tämä kokemus on myös tärkeää päätöksenteossa.

Naiset ovat myös joustaneet. Kun julkishallinto on lähes täysin kunnallishallintoa ja naisten aloja, käytännössä julkishallinnon naisalat maksoivat vientialojen edellytyksiä parantavat Kiky-sopimukseen liittyvät palkanleikkaukset kaksi vuotta sitten.

Valitettavasti palkkaerot naisten ja miesten alojen välillä ovat edelleen merkittävät. Palkkatasa-arvo toteutuu nykyisellä etenemisvauhdilla 2095. Naisten tulisi saada enemmän palkkaa, sillä ohjaavat kaiken kulutuskäyttäytymisen. Naiset ostavat kaikesta maailman tavarasta 80 % ja brändituotteista 85 %. Naiset tekevät 90 % kodin finanssipäätöksistä ja 90 % lomamatkoista. Palkkaerot sitä suuremmat, mitä korkeammassa asemassa nainen on.

Vaikka monet kaupungit ja kunnat osoittivat järjestelyvaraeränsä akateemisille matalapalkkanaisaloille, rakenteellinen ongelma on niin suuri, etteivät kaupungit ja kunnat pysty sitä hevin tai yksin nykyisissä menorakenteissaan korjaamaan.

Suomessa tasa-arvo on monissa asioissa saavutettu, mutta edelleen on eroja sukupuolten hyvinvoinnissa ja mahdollisuuksien toteutumisessa käytännössä. Eroja sukupuolen mukaan on esimerkiksi terveydessä ja hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja koulutusalojen ammatillisessa jakautumisessa, työn ja perheen yhteensovittamisessa. Sukupuoleen perustuva ja lähisuhdeväkivalta ovat vakavia ongelmia.

Nykypäivän vihapuheella ja vihateoilla on myös vahvoja kytkentöjä sukupuoleen. Vantaan vieraskielisistä 15–29-vuotiaista naisista noin viidesosa on suorittanut vain peruskoulun, eikä ole töissä eikä koulutuksessa. Tässä suhteessa nämä nuoret naiset ovat selvästi heikommassa asemassa, kuin saman ikäryhmän vieraskielisten miehet tai kantaväestön nuoret.

Vaikka Suomi on yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa kärkijoukoissa useilla mittareilla mitattuna ja voimme olla tästä ylpeitä, meidän tulee kuitenkin muistaa, että tasa-arvon toteutumiseksi on tehty paljon määrätietoista tasa-arvotyötä ja sitä on tehtävä edelleenkin, sillä myös pysähtyvä ja jopa taantuva kehitys on mahdollista. Tasa-arvotyö ei ole menettänyt merkitystään ja työtä on edelleen. Lisäksi puolustettaessa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskuntien pitää olla valppaana ja puolustaa arvojaan jatkuvasti.

Mitä tulee siis tasa-arvon eteen tehdä?

Tasa-arvoasioissa meitä kuntatoimijoita ohjaa tasa-arvotyöhön ennen muuta tasa-arvolaki. Se antaa yleistasoisen ohjeen siitä, että olemme kaikessa toiminnassamme syrjimättömiä, mutta meidän pitää myös edistää sukupuolten tasa-arvoa. Tasa-arvolaki asettaa kunnille erityisiä tasa-arvon edistämisen velvoitteita työnantajana ja koulutuksen järjestäjänä, mutta myös päättävissä toimielimissä tulee olla vähintään 40 % miehiä ja naisia.

Tasa-arvolain neljäs pykälä sisältää ns. valtavirtaistamisvelvoitteen. Meidän tulee sen mukaan “kaikessa toiminnassa edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa; erityisesti tulee muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista”.

Käytännössä meidän pitää huomioida samaan aikaan myös yhdenvertaisuus yhdenvertaisuuslain mukaisesti. Käytännössä tämä käy niin, että teemme moniperusteista tasa-arvotyötä, jossa huomioidaan samanaikaisesti sukupuolen ohella muitakin henkilöön liittyviä perusteita, esimerkiksi ikä, alkuperä, kieli, terveydentila ja perhesuhteet.

Tasa-arvotyössä huomionarvoista on nykyään myös se, että meidän tulee tasa-arvolain mukaisesti ennaltaehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Tämä tarkoittaa sitä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, ja tämäkin asia tulee huomioida palvelujen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kunnat voivat vaikuttaa erojen vähentämiseen ja luoda sosiaalisesti kestävää tulevaisuutta.

Miksi kokoontuminen on tärkeätä

Kun on kysytty, miksi naiset kohtaavat lasikaton ja edelleen edustus ylimmässä johdossa on melko vähäinen, usein tulee vastaan se, etteivät naisten verkostot ole yhtä vahvoja kuin miesten. Siksikin naisten keskinäisen yhteistyön vahvistaminen on tärkeä. Kunnallishallinto on erityisesti naistenhallintoa, Suomen suurimmat naisalat ovat kuntien tehtäväaloja. Tasa-arvon edistäminen on erityisesti kuntien käsissä.

Tavoitteena on

  • vahvistaa tasa-arvotyötä – siinä kuntien rooli on aivan keskeinen
  • vahvistaa naiskaupungin- ja kunnanjohtajien verkostoitumista
  • että aika ajoin voisimme tälläkin joukolla jakaa hyviä käytänteitä tasa-arvosta tai muista ajankohtaisista, erityisesti naisiin liittyvistä asioista
  • voisiko olla tavoitteena, että tekisimme yhdessä jotakin hyväntekeväisyystyötä, tempauksia tai avauksia?

Maailma muuttuu harvoin oikeudenmukaisemmaksi itsestään. Vantaan kaupunki on sitoutunut tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen toiminnassaan ja päätöksenteossaan. Vankkana tavoitteenamme on huomioida yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät kysymykset yhä paremmin kaikessa kaupungin toiminnassa sekä sen tarjoamissa palveluissa. Jotta paras mahdollinen maailma sukupuolten tasa-arvon ja naisten aseman edistämisen kannalta toteutuu, tarvitaan kaupunkien ja kuntien vahvoja tekoja – ja naisten yhteistyötä.

Tasa-arvon toteutumiseksi tarvitaan dialogia, vuorovaikutusta, kohtaamisia ja puhetta. Tänä päivänä elämme aikaa, jolloin sanojen ja tekojen on oltava samalla tontilla. Enää eivät riitä pelkät hyvä tavoitesanat, vaan on tehtävä niitä tukevia konkreettisia tekoja.

Toivon meille tänään hyvää keskustelua, sanoja. Mutta toivon, että jokainen meistä etenee tasa-arvoasioissa myös omissa kaupungeissamme ja kunnissamme. Meillä on tänään hyviä puheenvuoroja ja sen jälkeen toivon avointa keskustelua. Tilaisuus on avoin medialle alustusten ajan, mutta kiitämme mediaa osallistumisesta alustusten päättyessä. Keskusteluosuus on tarkoitettu vain tilaisuuden kaupungin- ja kunnanjohtajaosallistujille.

Käsittääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun naiskaupungin- ja kunnanjohtajat kokoontuvat ja siksi tapaaminen on eräällä lailla historiallinen. Olen todella iloinen, että tulitte ja lämmin kiitos Naisjärjestöjen Keskusliitolle ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnalle sekä Kuntaliitolle yhteistyöstä tilaisuuden järjestämisessä ja aktiivisesta mukaan lähdöstä. Kiitos tämän tapaamisen kaikille järjestäjille ja myös Vantaan valmisteluhenkilöstölle, jotka ovat tehneet ison työn tilaisuuden järjestelyjen suhteen. Kiitos teille, jotka tulitte. Tilaisuus syntyy aina sen osallistujista, kiitos siitä.

Lämpimästi tervetuloa ja hyvää tapaamista kaikille!

Jaa somessa: