Hyppää sisältöön

Rusetti selvittää naisten ja miesten tasa-arvon toteutumista vammaisjärjestöjen päätöksenteossa

Yleistä vammaisten ihmisten määrästä

Vuonna 2011 WHO yhdessä Maailmanpankin tutkimuksessa arvioitiin, että maailmassa on miljardi ihmistä, joilla on jonkinlainen vamma. Nykyisellä väkiluvulla se tarkoittaa 15 prosenttia maapallon väestöstä. Vammaisten määrän ennustetaan väestön ikääntyessä edelleen kasvavan. Vammaisuuden kirjo on suuri sokeudesta tai raajojen puuttumisesta krooniseen kipuun tai henkisiin ongelmiin. Tutkimuksen mukaan vammaisuus on yleisempää köyhissä kuin rikkaissa maissa: 80 prosenttia vammaisista elää matalan tulotason maissa ja enemmistö heistä on vammaisia naisia (WHO 2011).

Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2013 todetaan, että vammaisten ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta ja elinoloista tiedetään melko vähän. Tiedetään kuitenkin, että vammaiset ihmiset ovat keskimääräistä huonommin koulutettuja, työhön osallistuminen on vähäistä ja toimeentulo on niukkaa. Vammaisten elinolojen parantamisen pohjaksi tarvitaan vammaisjärjestöjen ja tutkimuslaitosten yhteistyönä tuottamia tutkimuksia ja tilastoja. YK:n kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet ovat Suomea koskevissa huomioissaan viitanneet etenkin vammaisten sosioekonomista tilannetta ja elinoloja koskevien tietojen ja tilastojen puutteellisuuteen. Tietojen puute haittaa vammaisten ihmisten elinolojen kehittämistä ja antaa vammaisten henkilöiden syrjinnän ja syrjäytymisen jatkua.

Vammakeskeisyydestä ihmisoikeuksiin ja yhteiskunnalliseen näkökulmaan

Vähemmistöihin kuuluvien ihmisten tilannetta on syytä tarkastella yhteiskunnallisesta ja ihmisoikeudellisesta näkökulmasta. Se koskee myös vammaisia ihmisiä: vammaisuus ei ole yksilön ominaisuus (WHO 2011). Pirkko Mahlamäki on todennut, että vammaispolitiikassa perinteinen lääketieteellinen vikaan, vammaan tai toimintarajoitteeseen keskittyvä näkemys on vaihtunut yhteiskunnalliseen näkökulmaan, jonka mukaan yksilöä ympäröivän yhteiskunnan esteet ja vuorovaikutuksen asenteet tuottavat ja pitävät yllä vammaisuutta sekä osaltaan estävät vammaisten ihmisten aseman parantamista. Yhteiskunnallisen vammaisnäkemyksen mukaan vammaisuudessa ei ole kysymys yksilön ominaisuuksista eikä siitä, saako hän jotain vammaisetuutta tai vammaispalvelua.

2000-luvulla vammaisten ihmisten oikeuksia painottava näkökulma on tehnyt vammaisuudesta ihmisoikeuskysymyksen, ja vammaispolitiikan painopiste on siirtynyt toimiin, joiden tavoitteena on varmistaa vammaisten henkilöiden yhteiskunnallinen osallisuus ja yhdenvertaisuus. Valtioneuvoston selontekoon vammaispolitiikasta vuonna 2006 on kirjattu suomalaisen vammaispolitiikan kolme keskeistä periaatetta: vammaisilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen sekä tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2006, 21).

Ihmisoikeuksia korostava näkökulma on nopeasti vahvistunut vammaispolitiikan keskeiseksi lähtökohdaksi niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Suomen perustuslaissa taataan vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ja kielletään syrjintä. Vammaisten henkilöiden tosiasiallisen osallisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on kuitenkin edelleen puutteellista (Konttinen 2007).

Vammaisuuden perusteella tapahtuva syrjintä on arjen kokemuksen mukaan yleistä, mutta vain pieni osa siitä tulee tilastoihin. Etenkin vammaisilla naisilla ja lapsilla on osoitettu olevan suuri riski joutua väkivallan tai hyväksikäytön uhriksi (Konttinen 2007; WHO 2011). Vammaiset naiset eivät koe syrjintää vain vammansa vaan myös sukupuolensa vuoksi. Tämän vuoksi vammaisten naisten kohdalla puhutaan kaksinkertaisesta syrjinnästä.

YK:n vammaisia ihmisiä koskeva yleissopimuksessa naisille on kirjattu oma artikla 6. 

Miesten ja naisten tasa-arvon toteutuminen vammaisliikkeessä 

Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) eli tasa-arvolaki tuli voimaan 1.1.1987, ja siihen on tehty sen jälkeen useita muutoksia. Viimeksi lakia uudistettiin uuden yhdenvertaisuuslain säätämisen yhteydessä vuoden 2015 alusta. Tällöin tasa-arvolakiin sisällytettiin sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellot sekä velvoite tällaisen syrjinnän ennaltaehkäisyyn, ulotettiin tasa-arvosuunnitelmavelvoite peruskouluihin, täsmennettiin työnantajan tasa-arvosuunnitelmaa ja palkkakartoitusta koskevia säännöksiä, vahvistettiin tasa-arvovaltuutetun itsenäistä asemaa koskevia säännöksiä sekä perustettiin uusi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta.

Laissa todetaan, että valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavissa toimielimissä sekä kunnallisissa että kuntien välisen yhteistoiminnan toimielimissä lukuun ottamatta kunnanvaltuustoja tulee olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia, jollei erityisistä syistä muuta johdu (a § (15.4.2005/232).

Vammaisten naisten asemasta ei ole tutkittua tietoa. Invalidiliiton naistyöryhmä laati 90-luvulla pienen selvityksen siitä, miten naiset osallistuvat päätöksentekoon yhdistyksissä. 

Invalidiliiton jäsenistössä oli kutakuinkin yhtä paljon naisia ja miehiä. Vuonna 1999 puheenjohtajissa oli 32% naisia ja 68% miehiä. Samana vuonna sihteereistä yhdistyksissä oli 71% naisia ja 29% miehiä. Invalidiliiton liittoneuvostossa oli vuosina 1995-1998 28% naisia ja 72% miehiä. Vuosina 1998-2001 naiset olivat kirineet ja liittoneuvostossa oli naisia jo 40% ja miehiä 60%.

Vuosina 1992-1995 Invalidiliiton liittohallituksessa oli hallituksen 13 jäsenestä vain kaksi naista. Vuosina 1998 -2001 naisia oli jo 38% prosenttia  ts 5 naista. Vuosina 2013- 2017 Invalidiliiton liittohallituksessa on ollut 4 naista ja 9 miestä. Valtuustossa on 25 naista ja 29 miestä, mikä toteuttaa hyvin tasa-arvoa.

Onko niin, että yhdistyksissä vammaiset naiset hoitavat sihteerin tehtäviä ja miehet toimivat nuijan varressa päättämässä asioista? Entä mikä on tilanne valtakunnan tasolla vammaisjärjestöissä?  

Rusetin tasa-arvoteko

Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry on perustettu 31.3.2016. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää vammaisten tyttöjen, naisten ja naiseksi itsensä kokevien henkilöiden hyvinvointia, unelmien toteuttamista ja voimaantumista. Yhdistys edistää naisten osallisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti.

Rusetti haluaa selvittää vuoden 2017 aikana, miten naisten ja miesten tasa-arvo on toteutunut vammaisjärjestöjen päätöksenteossa (liittovaltuustot ja liittohallitukset) vuosina 2007-2017. Perspektiivi on 10 vuoden aikana. Siksi Rusetti haastaa Vammaisjärjestöjen naisverkoston jäsenjärjestöt tekemään selvityksen omissa järjestöissään. Vammaisjärjestöjen naisverkostossa ovat mukana seuraavat tahot:

Aivovammaliitto ry, Invalidiliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Kuurojen liitto ry, Kynnys ry, Me Itse ry, Naisten Linja Suomessa ry, Neuroliitto ry, Näkövammaisten liitto ry, Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen Ev.lut kirkko, Suomen Nivelyhdistys ry, Vammaisfoorumi ry, Vammaisten henkilöiden oikeuksien neuvottelukunta (VANE), Vammaiskumppanuus ry ja Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus HILMA.

Rusetin tasa-arvoteko on ajankohtainen, kun peilaa sitä tämän hetkisiin tasa-arvokeskusteluihin maassamme. Eu -parlamentissa Sirpa Pietikäinen on naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa. Naismepit lähettivät viime vaalikaudella valiokunnan tekemän tasa-arvomietinnön pohjalta omille puolueilleen kirjeen, jossa he kysyivät, onko puolueilla riittävästi naisia ehdokkaina ja onko puolueen nimityksissä tasa-arvon periaate. Selvitys on ajankohtainen myös siksi, että maamme hallituksessa juuri nyt 17 ministeristä 70% on miehiä. Miten tasa-arvo toteutuu?

Tekijä: Rusetti – Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys ry
Lue lisää

Jaa somessa: